Tällähetkellä musta tuntuu lähinnä siltä niinku joku painas muo kokoajan rintalastan kohdalta jotta mä en pystys hengittämään. Ahdistaa taas niin järkyttävän paljon ettei mitään rajaa. Aamulla mun fiilis kyllä oli vielä ihan hyvä. Mun mieltä piristi jopa kummasti se kun sain uskonnon kokeesta 8 ½. Äikän tunnilla se ahdistus kuitenkin alko pikkuhiljaa tulemaan mun ylle. Mun olo oli jotenkin niin kovin epätodellinen. Ihanko mä en olis oikeesti ollut siinä koko luokkahuoneessa. Aivanku mä vaan olisin istunut siinä pulpetin vieressä näkymättömyysviitta mun päällä. Melkein kaikki luokkalaiset keräänty toistensa ympärille ja alko suunnittelemaan kai jotain meidän luokkaretkestä joka on enskuussa. Mä oon päättänyt etten mä osallistu koko luokkaretkelle, mutta silti musta tuntu tietyllä tapaa pahalta, kun kukaan ei kysynyt mihinkään mun mielipidettä.No mutjoo minkäs teet.. Ei muuten yhtään parantanut mun olotilaa, kun menin tunnin jälkeen vessaan ja yks meidän koulun ärsyttävimmistä tytöistä tuli myös vessaan ja kun se näki mut se yökkäs mulle.
Nyt oon kotona ja tunnin päästä mun pitäs olla kavereitten kanssa. Toisaalta tuntuu hyvältä, että saan ajatukset edes hetkeks muualle, mutta toisaalta mua ahdistaa niidenkin seura.. Onneks mä kuitenkin yleensä piristyn niiden seurassa.
PS: Vieläkään ei ollut tullut pääsykutsu kirjettä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti